Maailmassa on tyylejä ja klassisia tyylejä. Klassinen tyyli on on kestänyt ajan hammasta ja vuosikymmeniä myöhemminkin se tunnustetaan eri trendien tultua ja mentyä tyylikkääksi. Se ylittää trendit. Klassinen tyyli on toisin sanoen, se minkä kohdatessaan saattaisi yksinkertaisesti kuvata tyyliä tyylikkääksi. Se ei yritä shokeerata vaan sen hienoudet paljastuvat vähä vähältä. Se ei yritä jättää varjoonsa, vaan se tukee. Arkkitehtuurissa ja tuotesuunnittelussa on omat klassikkonsa. Alvar Aalto ja Frank Lloyd Wright, joka suomalaiselle yleisölle on parhaiten tuttu New Yorkissa sijaitsevan MoMAn, eli Museum of Modern Artin arkkitehtinä, ovat hyviä esimerkkejä klassisesta tyylistä. Vaatteiden saralla Coco Chanelin musta mekko, joka englannin kielessä on saanut oman akronyyminsäkin: LBD, eli little black dress, kuuluu ajattomiin klassikkoihin.
Klassinen tyyli maalaustaiteessa
Maalaustaiteessa, jonka historia ulottuu nykyistä aikakauttamme kauemmas, jokaisen aikakauden tyylin tiivistää jokin tietty teos, joka edelleen näinä päivinä henkii aina uutta freesiyttä. Keskittykäämme kuitenkin 1900-luvun taiteeseen. Vaikka Andy Warholin pop-taide on merkittävä askel taiteen historiassa, olisi vaikea kutsua teoksia Marilyn Monroesta tai soppapurkeista tyylikkäiksi. Niiden tyylilaji on kitch ja maku on tahallisesti huono.
Ani harva tyylitietoinen haluaisi omaan kotiinsa jotain, joka ei ole uniikki vaan massatuotettua ja miljoonien silmien kuluttamaa. Jos etsimme tuolta ajankohdalta taidetta, jota nykyäänkin voi kutsua tyylikkääksi tulee suunnata katse abstrakteihin ekspressionisteihin, kuten Mark Rothkoon tai Jackson Pollockiin, joiden ei-esittävät taideteokset sopivat mihin tahansa maailmankolkkaan ja mihin tahansa aikakauteen.
Sijoittaminen klassiseen makuun
On helppo sijoittaa kiinteistöihin tai taiteeseen, sillä siihen on nykyään apuvälineitä, jotka tekevät tämän helpoksi, kuten vaikkapa tessin.com/fi/ -sivusto tai sijoittamisesta tietoa antavat aikakausilehdet. Myös taidemarkkinoita on helppo seurata jopa valtakunnallisista uutisista, mutta aina voi palkata myös taiteen eksperttejä. Taiteen ekspertit kyllä osaavat kertoa kuka on johtava nykytaiteilija ja mikä suuntaus arkkitehtuurissa on tällä hetkellä muodissa ja arvostettua, mutta nämä tämän hetken trendit eivät välttämättä kanna tulevaisuuteen, joten varovaisen sijoittajan kannattaa luottaa siihen, mikä jo nyt nähdään klassisena.
Jeff Koons voi tällä hetkellä olla arvokkain nykytaiteilija, mutta kuinka moni oikeasti pitää hänen taiteestaan ja haluaisi aamulla herätessään tai illalla levolle laskeutuessaan toljottaa Koonsin kaneja? Klassinen maku tai hyvä maku on myös miellyttävä suurimmalle osalle väestöä.
Mikä on klassista tietenkin vaihtelee paikasta toiseen. Iso-Britanniassa suurin osa rakennuksista rakennettiin viktoriaanisena aikana, mutta mikä tahansa työlaisparakki ei edusta klassista hyvää makua vain ikänsä puolesta, vaan Englannissa hyvä maku on valikoitunut jäljittelemään Lontoon keskustan monikerroksisia rivitaloja, jonkalaisia voi löytää vaurailta asuinalueilta Kensingtonista ja Chealseasta.
Suomessa edelleen pystyssä olevat rakennukset ovat myöhäisempää perua, vanhimmat vasta toissavuosisadan vaihteesta. Onnekkaasti nämä säilyneet rakennukset edustavat uusklassismia, joka suosii nykyistä skandinaavista makua. Suomi-designin huippuvuosikymmenet ajoittuvat 1930-1950-luvuille. Näiden vuosien arkkitehtuuri ja huonekalusuunnittelu ovat muodostuneet aikaa kestäviksi klassikoiksi, jotka ovat yksinkertaisia ja tunnistettavia.
Vaikkapa Iittalan esineistö voi muodostaa kaluston selkärangan, joka ilmaisee luottamusta omaan makuun ja kotimaisen historian tuntemista ja kunnioittamista. Samalla tavoin Suomen suurten ja keskisuurten kaupunkien keskustan kerrostalot ovat varma sijoitus tulevaisuuteen. Ne ovat kestäneet edellisen sadan vuoden kuohut ja ne tulevat miellyttämään silmää seuraavankin sadan vuoden ajan.